torstai 17. marraskuuta 2011

Ostolakko, osa 2

Aloitin blogini kirjoittamisen 1. tammikuuta 2010 ja nyt palataan siihen, mistä on lähdetty.

Viime (luku)vuosi oli sellainen, että huomasin vaatteiden ihan rehellisesti hajoavan päälleni. Suurin osa vaatteistani vaan oli niin vanhoja, että ne olivat täynnä reikiä (pesukoneen jälkiä?) ja housut meinasivat hajota saumoistaan - tai siis lopulta hajosivatkin. Iso osa noista vaatteista oli itse tehtyjä eivätkä ne edes olleet pitkään käytössä, mutta silti kankaat näyttivät kaikin puolin nuhjuisilta ja mun kirjoissani sellaisilta, joita käyttäisivät vain viimeiset viisi vuotta tillintallin olleena olleet metsien miehet. Totesin ettei maksa vaivaa tehdä itse niistä kankaista, mitä tästä maasta löytyy, sillä suurin osa niistä on ihan täyttä kuraa. Viime vuonna aloin sitten ihan oikeasti etsimään ja löytämään kivoja vaatteita myös kaupasta. Vaikka ihan oikeaa tarvettakin oli esim. kevättakin puuttuminen ja noiden rikkinäisten vaatteiden korvaajien löytäminen, mutta jossain vaiheessa päästiin taas siihen liika on liikaa osuuteen. Tai ehkä kohtasin sen tänään, sillä ostin itselleni pitkän ja lämpimän talvitakin irroitettavalla vuorilla ja voin sanoa että sen maksamiseen ei riittänyt kahdeksankymppiä tai mikään mukaan isolta kuulostava summa. Mulla on kuitenkin sellainen periaate, että mieluummin maksan paljon yhdestä oikeasti hyvästä tuotteesta kuin kymmenenstä sinnepäin menevästä ja mun mielessäni oikeaa ekologisuutta on hankkia vaatteita, joita käyttää paljon ja jotka kestävät vuosia. Tää valitettavasti näkyy useinmiten hinnassa, vaikka yleensä - kuten nytkin - ostan tällaiset alennuksella. Olen jo pariin kertaan sanonut että hinta ei takaa laatua ja toisinpäin; halvoiltakin merkeiltä löytyy ylläreitä, mutta ne on yleensä nimenomaan ylläreitä. En esim. haluaisi maksaa H&M:n ja Versacen silkkimekoista lähes 200 euroa jos en voi olla varma, että ne on ommeltu silkkilangalla, H&M siinä nimessä yleensä tarkoittaa kuitenkin jotain muuta kuin silkkilankaa silkkikankaalla.

Nojoo, rahankulutuksen muuttamiseen menee kuulemma kolmisen kuukautta aikaa, joten tästä alkaa mun uusi kolmen kuukauden ostolakkoni, vaikka edellinen olikin vain kahden kuukauden mittainen ja epäonnistuin vähän. Yhden poikkeuksen saan tehdä: jos satun löytämään havittelemani lämpimät talvikengät vaikkapa jostain alekorista tai jos satun esimerkiksi voittamaan lotossa tai jotain muuta yhtä epätodennäköistä niin ne hankin, mutta kaikki muu on kiellettyä.

-smykki

p.s. Onko tässä maassa myytävät talvikengät muidenkin mielestä enemmän kesäkenkiä? Pohjat on ohuita, usein jopa täysin sileitä ja (lämmintä) vuorta ei ole ollenkaan, jos onkin, se loppuu ennen varpaita. Mikä näitä kenkiä vaivaa? Miksei myynnissä voi olla jotain muutakin kuin gore-tex eccoja, kuomia tai niitä ihmeellisiä UGG(l)eja. Eikö käytännöllinen ihan oikeasti voisi olla myös siedettävän näköistä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Uusin

Perfektionismin loppu

  Pefektionismi sanana herättää monesti hyvin erilaisia tunteita. Joillekin se aiheuttaa vilunväristyksiä, sillä he kokevat, että kun ihmine...